Home » News » Oikeusministeriö selvittää pakolaisvakoilua

Oikeusministeriö selvittää pakolaisvakoilua


The Finnish-Russian Civic Forum (FINROSFORUM) promotes cooperation between the peoples of Finland and Russia by supporting civic initiatives for democracy, human rights, and free speech.

Archives

Media_httpiimgurcommm_ozequ

Oikeusministeriö on ryhtynyt selvittämään ns. pakolaisvakoilun laajuutta Suomessa. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson vastasi 12. huhtikuuta neljän kansanedustajan esittämiin kysymyksiin koskien pakolaisvakoilun kriminalisointia Suomessa.

Ministeri totesi, että oikeusministeriö suhtautuu ilmiöön vakavasti ja toivoo enemmän kertomuksia pakolaisvakoiluksi katsottavista tapauksista. Ministeriössä kerätään tietoa ja tutkitaan ilmiötä. Mikäli perusteita pakolaisvakoilun kriminalisoinnin myönteisistä seurauksisista löytyy riittävästi, ministeriö esittää hallitukselle lainsäädäntöhankkeen.

YLEn MOT-ohjelma käsitteli pakolaisvakoilua maanantaina. Ohjelmaan oli haastateltu useita vakoilun kohteeksi joutuneita, muun muassa Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin hallituksen jäsentä Oksana Tshelyshevaa, joka puhuu pakolaisvakoilusta myös Tribunal 12 -tapahtumassa Helsingissä lauantaina 12. toukokuuta.

Ohjelmassa Suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomo Portaankorva vahvisti, että Suomessa on harjoitettu tiedonkeruuta esimerkiksi pakolaisten poliittisista ja ideologisista mielipiteistä. Myös henkilötietoja ja sukulaisten tietoja on kerätty. “Pidämme merkittävänä yhteiskunnallisena asiana, että tällainen asia saatetaan tietoon ja sitten harkittavaksi, olisiko toiminta syytä kriminalisoida”, Portaankorva sanoi.

Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva totesi ohjelmassa, että pakolaisvakoilun käsite on epämääräinen. Oikeusministeri Henriksson sanoi YLE Uutisille, että pakolaisvakoilun ilmiön selvittäminen on edellytys sille, että oikeusministeriö voisi tulevaisuudessa tehdä tarkkarajaisen esityksen toiminnan kriminalisoimiseksi.

Pakolaisvakoilu on terminä harhaanjohtava. Ruotsissa vieraan vallan agenttien kiinnostuksen ja painostuksen kohteeksi eivät ole joutuneet ainoastaan pakolaiset, vaan myös ei-demokraattisten regiimien arvostelijat, vastustajat, mielipidevaikuttajat ja virkamiehet (mm. sosiaali- ja maahanmuuttoviranomaiset).

Ruotsin turvallisuuspoliisi (Säpo) toteaa suoraan, että vieraan vallan edustajat harjoittavat poliittista vainoa Ruotsissa. Suomessa tiedonkeruu uhkaa Supon ja oikeusministerin mukaan jo ihmisoikeuksien toteutumista. “Tietyt perusoikeudet kohdistuvat myöskin Suomessa oleskeleviin, ei enää pelkästään kansalaisiin”, Supon Portaankorva tähdensi.

Vastauksessaan kansanedustajien kirjalliseen kysymykseen oikeusministeri Henriksson muistutti uuden rikoslainsäädännön edellytyksistä: 1) kaikelle rikoslainsäädännölle on oltava hyväksyttävä peruste, 2) on kyettävä osoittamaan painava yhteiskunnallinen tarve uuden rikostunnusmerkistön säätämiseksi, 3) kriminalisoinnin tulee olla ennalta ehkäisevää, ja 4) tunnusmerkistön on oltava tarkkarajainen.

“Ns. kriminalisointiperiaatteiden mukaan rikosoikeutta tulee käyttää ainoastaan tärkeiksi katsottavien intressien suojaamiseksi. Periaatteiden mukaan rikoslaki on viimeinen keino. Kriminalisointiperiaatteiden mukaan kriminalisointi ei myöskään saa synnyttää ylipääsemättömiä tai mielivaltaisesti ratkaistavia näyttöongelmia. Jos voidaan olettaa, että rikoksentekijöitä ei saada kiinni, uutta tunnusmerkistöä ei tulisi säätää”, ministeri Henriksson selosti vastauksessaan.

Rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vuonna 1994 eduskunnan lakivaliokunta pohti pakolaisvakoilua koskevan rangaistussäännöksen lisäämistä rikoslakiin. Mietinnössään valiokunta totesi, että tällainen toiminta voi täyttää muiden rangaistussäännösten tunnusmerkistön. Ministeri Henriksson huomautti kuitenkin, että nykyiset kriminalisoinnit (esimerkiksi salakuuntelua ja salakatselua koskeva lainsäädäntö) kattavat pakolaisvakoiluksi katsottavan toiminnan vain osittain.

Ilmiötä pohtinut eduskunnan lakivaliokunta totesi myös, että rangaistussäännöksen laatimista hankaloittaa tekotapojen riittävän selkeä määritteleminen, koska tietojen hankinta voi tapahtua luvallisella toiminnalla, esimerkiksi osallistumalla yleiseen kokoukseen. Oikeusministeriön käytössä toistaiseksi olevien tietojen perusteella teon ilmenemistavat jäävät ilman konkreettisia esimerkkitapauksia vielä varsin yleiselle tasolle.

Mahdollisen kriminalisoinnin ongelmat liittyvät rikostunnusmerkistön tarkkarajaisuuteen ja tunnusmerkistön eri osatekijöiden toteennäyttämiseen. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää rikostunnusmerkistöltä täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta. Eduskunnassa lainsäädännön valmisteluvaiheissa tämän periaatteen noudattamista valvotaan tarkoin, oikeusministeri Henriksson korosti. Sellaisia rikostunnusmerkistöjä ei tule säätää, jotka synnyttävät merkittäviä näyttöongelmia, hän tähdensi.

Pakolaisvakoilun kriminalisoinnin tueksi on esitettävissä tarve suojata perus- ja ihmisoikeuksia, oikeusministeri totesi. “Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole täysin selvää, minkä oikeushyvien suojaaminen olisi rangaistussäännöksen säätämisen taustalla”, hän lisäsi. Pohdittaessa toiminnan kriminalisointia keskeistä on se, kuinka merkittävästä ongelmasta Suomessa on kysymys. Ilmiöstä tarvitaan lisätietoja muiden ohessa suojelupoliisilta sekä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia valvovilta järjestöiltä, ministeri Henriksson lausui.

Oikeusministeriö kuuli 16. huhtikuuta pakolaisjärjestöjen edustajia koskien ehdotuksia pakolaisvakoilun kriminalisoimiseksi. Kokoukseen osallistuivat Amnesty Internationalin Suomen osaston, Pakolaisneuvonnan ja Suomen Pakolaisavun edustajat; kokouksen puheenjohtajana toimi oikeusministerin erityisavustaja Robin Harms. Tapaamisessa käsiteltiin pakolaisvakoilun laajuutta Suomessa ja pohdittiin ilmiön kriminalisoinnin seurauksia.

Keskustelussa käytiin läpi Ruotsin kokemuksia ja pakolaisvakoiluksi katsottavia yksittäisiä esimerkkitapauksia Suomessa. Pakolaisjärjestöjen mukaan ilmiötä ei ole syytä “politisoida” viittaamalla mihinkään tiettyihin maihin, koska kukaan ei voi tietää, minkä maan hallintoa tänne tulevat pakolaiset pakenevat tulevaisuudessa. Politisoituminen myös hankaloittaa asian eteenpäin viemistä, järjestöt totesivat.

Täyttä kuvaa pakolaisvakoilun laajuudesta ei tunnu olevan kenelläkään, sillä useimmiten uhrit eivät lähde kertomaan asioista poliisille tai julkisuudessa. Ministeriötapaamisessa pakolaisjärjestöjen edustajat ottivat useita tällaisia tapauksia esille. Keskustelussa pakolaisjärjestöt korostivat, että ns. pakolaisvakoilun uhreina eivät ole ainoastaan pakolaiset, vaan myös oman maan kansalaiset. Järjestöjen edustajat esittivätkin, että pakolaisvakoilun kriminalisointi tulisi kohdistua molempiin ryhmiin Ruotsin mallin mukaisesti.

Kysymykseen pakolaisvakoilun tunnusmerkistön lainsäädännöllisestä rajauksesta pakolaisjärjestöjen edustajat viittasivat Ruotsin tilanteeseen, jossa ei ole esiintynyt mainittavia ongelmia rikoksen tunnusmerkkien osalta, ja jossa turvallisuuspoliisi katsoo, että lain myötä on pystytty estämään useita pakolaisvakoilutapauksia. Tilanne Suomessa tuskin olisi kovin erilainen. Ruotsin valtiopäivien komiteamietintö pakolaisvakoilua koskevan lainsäädännön tiukentamisesta valmistuu piakkoin. (Lue lisää pakolaisvakoilusta Ruotsissa Säpon verkkosivustolla.)

Ruotsissa pakolaisvakoilu on kriminalisoitu rikoskaaressa (19 luku 10 §) näin (vapaa käännös): “Laittomasta tiedustelutoiminnasta tuomitaan, jos henkilö on vieraan vallan hyväksi salaa tai petollisia keinoja käyttäen joko kerännyt tietoja toisen henkilökohtaisista olosuhteista tai on avustanut tällaista toimintaa ei ainoastaan satunnaisesti.” Laissa siis ei puhuta yksinomaan pakolaisiin kohdistuvasta vakoilusta, vaan “salaa tai petollisin keinoin” harjoitetusta laittomasta tiedustelutoiminnasta yksityishenkilöitä kohtaan yleensä.

Norjassa pakolaisvakoilu on kriminalisoitu rikoslaissa (91a §) näin (vapaa käännös): “Joka salaa tai laittomin keinoin kerää vieraan vallan hyväksi tietoja henkilöiden poliittisista tai henkilökohtaisista olosuhteista, jos hän tietää tai hänen tulisi ymmärtää, että tietojen välittäminen vieraalle vallalle voi vahingoittaa Norjan etuja tai aiheuttaa vaaraa yksityishenkilöiden hengelle, terveydelle, vapaudelle tai omaisuudelle, tai joka avustaa tällaista toimintaa, rangaistakoon enimmillään kahdeksi vuodeksi vankeuteen.”

Norjan oikeusministeriön mukaan vieraat vallat pyrkivät pakolaisvakoilulla kontrolloimaan tai painostamaan Norjaan paenneita kansalaisiaan. Pakolaisvakoilu sijoittuu laittoman tiedustelutoiminnan (vakoilun) ja muun laittoman toiminnan välimaastoon. Pakolaisvakoilun muodot ovat erilaisia: pakolaisten ja toisinajattelijoiden kartoittamista, soluttautumista heidän yhteisöihinsä, heidän toimintansa seuraamista internetissä, puhelujen salakuuntelua, pakolaisten pakottamista raportoimaan kotimaidensa viranomaisille. Muissa maissa on tapahtunut myös salamurhia.

Amnesty Internationalin Norjan osaston pääsihteerin John Peder Egenæsin mukaan pakolaisvakoilua harjoitetaan usein suurlähetystöjen kautta. Hän nimittää toimintaa “lähetystöjen terroriksi”. Norjan turvallisuuspoliisi PST vahvistaa, että vieraiden valtojen diplomaateilla on yhteys pakolaisvakoiluun. Sama todetaan Ruotsin Säpossa. Norjaan hakeutuu myös turvapaikanhakijoita, joiden tehtävä on hankkia tietoja muista turvapaikanhakijoista. Norjalainen pakolaisten oikeuksia puolustava järjestö NOAS pelkää, että pakolaisvakoilu johtaa ennemmin tai myöhemmin vakaviin seurauksiin.

PST:n mukaan pakolaisvakoilun tavoitteena on neutralisoida tai tukahduttaa poliittista oppositiota kotimaassa. PST korostaa, että toiminta rikkoo yksityishenkilöiden perusoikeuksia ja on uhka norjalaiselle demokratialle. Norjan oikeusministeriö toteaa, että pakolaisvakoilun ehkäisemisessä on kyse demokraattisten perusoikeuksien suojelusta.

Suomen pakolaisjärjestöjen tapaamisessa oikeusministeriössä otettiin myös esille muita pakolaisten turvallisuutta koskevia asioita, kuten pakolaisten yksityisyyden suoja turvapaikkaprosessin aikana ja sen jälkeen, ja viranomaisten salassapitovelvollisuuteen liittyviä asioita esimerkiksi hallinnollisissa viranomaistoimituksissa. Ruotsin oikeusministeriölle kesäkuussa 2008 jätetyssä selvityksessä todettiin, että jo pelkkä tieto siitä, että henkilö hakee turvapaikkaa, voi olla arkaluonteinen, erityisesti jos turvapaikanhakija tulee maasta, joka harjoittaa pakolaisvakoilua.

Ruotsin kokoomuksen opiskelijaliiton lehden toimittaja Benjamin Katzeff Silberstein kirjoitti Svenska Dagbladetissa: “Se sama vaino, jota ihmiset ympäri maailmaa ovat paenneet Ruotsiin, seuraa heitä myös tänne. Perustuslaissamme taattu sananvapaus tulee koskea kaikkia. Pakolaisvakoilua harjoittaneen asettaminen syytteeseen ja maasta karkoitus ei riitä, sillä useimmiten on kyse vakiintuneesta ja järjestelmällisestä toiminnasta. Kun havaitaan maanpaossa asuvien poliittista vakoilua, ulkoministeriön tulee tehdä selväksi kyseisen maan suurlähettiläälle, että seuraukset maan Ruotsin-suhteille ovat vakavat. Muussa tapauksessa diktatuurien annetaan polkea perustuslakiamme.”

Asiaa koskevan vetoomuksen allekirjoittaneet viisi kansalaisjärjestöä jatkavat kampanjaa pakolaisvakoilun kriminalisoimiseksi. Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi, Suomen Pakolaisapu, Pakolaisneuvonta, Suomen PEN ja Kiila kehottavat hallitusta ryhtymään toimiin pakolaisvakoilun ehkäisemiseksi ja sen kohteeksi joutuneiden turvallisuuden ja oikeuksien takaamiseksi. Järjestöt esittävät, että hallitus käynnistäisi pakolaisvakoilua koskevan lainsäädäntövalmistelun rikoslain muuttamiseksi.


Comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: